Successful Teacher Teams in Change : The Role of Collective Efficacy and Resilience

Teachers’ competence in launching and managing pedagogical change collaboratively is crucial for the continuous development of their work as well as for meaningful student learning. However, research on how teachers can thrive in their profession in the changing higher education environment is limited. This study investigated the experiences of teachers in managing pedagogical innovation when working as a team and implementing integrated competence-based learning modules. Strengthfocused concepts like collective efficacy and resilience were used to extend the understanding of the phenomenon. Five teacher teams were analyzed in relation to the change itself, as well as to protective and risk factors that had an impact on teachers’ collective efficacy and resilience to the change. The data consisted of group interviews and individual questionnaires collected during the process. The findings indicate that stronger collaboration creates significant changes in teachers’ work and students’ learning, and success is based on teacher teams’ capacity to craft their common work practices.Peer reviewe

Relationship Between Laryngeal Signs and Symptoms, Acoustic Measures, and Quality of Life in Finnish Primary and Kindergarten School Teachers

Objective This study investigated the relationship between the acoustic measure smoothed cepstral peak prominence (CPPS), teacher's quality of life as measured by the voice activity and participation profile (VAPP), laryngeal signs and symptoms, voice related health problems and laryngoscopic findings in Finnish teachers. The relationship between CPPS and sound pressure level (SPL) was also assessed. Methods Vowel and text samples from 183 healthy Finnish teachers (99 kindergarten teachers [KT] and 84 primary school teachers [PST]) were analyzed for CPPS. Text reading was recorded in conversational loudness by PST, and KT were recorded wearing headphones, while listening to a masking noise of children talking to simulate their classroom voice and environment. CPPS values were correlated with the VAPP, self-reported laryngeal signs and symptoms, voice related health variables, and laryngoscopic findings. Results There was a significant difference between the two groups for CPPS text, PST showed significantly lower CPPS values (10.44) than KT (11.52). There was no difference between the two groups for CPPS vowel phonation. There was a significant correlation between SPL text and CPPS text for KT (P < 0.001, r = 0.43) but not for PST (P < 0.10, r = 0.16). There was a significant correlation between SPL vowel and CPPS vowel for both PST (P < 0.001, r = 0.47) and KT (P < 0.001, r = 0.45). CPPS did not correlate with the VAPP, laryngeal signs and symptoms, health variables or laryngeal findings. Factorial analysis of variance resulted in a significant relationship between the VAPP, laryngeal signs and symptoms, and teacher type. Teacher type and symptoms had a significant effect on VAPP scores. Conclusions In the present work CPPS does not correlate with vocal health indicators of functionally healthy teachers. CPPS was significantly influenced by differences in speaking voice SPL, emphasizing the impact of recording conditions and technique. There was a significant relationship between laryngeal signs and symptoms, teacher type and the VAPP. Laryngeal signs and symptoms and teacher type are important variables and should be included in the clinical evaluation of occupational voice users, and voice problems

Cepstral and Perceptual Investigations in Female Teachers With Functionally Healthy Voice

Purpose. The present study aimed at measuring the smoothed and non-smoothed cepstral peak prominence (CPPS and CPP) in teachers who considered themselves to have normal voice but some of them had laryngeal pathology. The changes of CPP, CPPS, sound pressure level (SPL) and perceptual ratings with different voice tasks were investigated and the influence of vocal pathology on these measures was studied. Method. Eighty-four Finnish female primary school teachers volunteered as participants. Laryngoscopically, 52.4% of these had laryngeal changes (39.3% mild, 13.1% disordered). Sound recordings were made for phonations of comfortable sustained vowel, comfortable speech, and speech produced at increased loudness level as used during teaching. CPP, CPPS and SPL values were extracted using Praat software for all three voice samples. Sound samples were also perceptually evaluated by five voice experts for overall voice quality (10 point scale from poor to excellent) and vocal firmness (10 point scale from breathy to pressed, with normal in the middle). Results. The CPP, CPPS and SPL values were significantly higher for vowels than for comfortable speech and for loud speech compared to comfortable speech (P 0.05). Conclusion. Neither the acoustic measures (CPP, CPPS, and SPL) nor the perceptual evaluations could clearly distinguish teachers with laryngeal changes from laryngeally healthy teachers. Considering no vocal complaints of the subjects, the data could be considered representative of teachers with functionally healthy voice.Peer reviewe

Kuunteleminen keskustelussa – yhdysvaltalaisen ja suomalaisen aineiston vertailu

Keskustelukuuntelun aikajännemittari (Conversational Listening Span, CLS) mittaa kokeellisesti henkilöiden keskustelukuuntelemisen kapasiteettia. Kyseinen kapasiteetti tarkoittaa niiden kognitiivisten merkityksien määrää, joita joku kykenee pitämään aktiivisena muistissaan ja joihin hän pystyy vastaamaan keskustelun kuluessa. Keskustelukuuntelun aikajännemittari tarjoaa puheviestintätutkimukseen uuden näkökulman: se mittaa kuuntelemisen prosessia, kun aiemmat mittarit ovat perustuneet esimerkiksi itsearviointiin tai toisen henkilön arviointiin jonkun kuuntelusta. Artikkeli esittelee mittarin ja testaa sen toimivuutta eri kieli— ja kulttuurisessa ympäristössä; Yhdysvalloissa ja Suomessa. Päätuloksia ovat seuraavat: Kiinnostuneisuus aihealueesta ei vaikuta pistemääriin kummassakaan kulttuurissa, eli myös uusi suomenkielinen keskustelukuuntelun aikajännemittari mittaa kuuntelukapasiteettia eikä kiinnostuneisuutta. Yhdysvalloissa käytetty englanninkielinen CLS korreloi Speaking spanin (vertailutestinä käytetty perinteinen työmuistitesti) kanssa, mutta suomenkielinen puhumisen aikajännemittari (Speaking span) ei. Yhdysvaltalaisen ja suomalaisen CLS—testin pisteet olivat kuitenkin hyvin yhtenevät (eli CLS mittaa kuuntelukapasiteettia eri kulttuureissa yhtenevästi), ja siis myös suomenkielinen keskustelukuuntelun aikajännemittari näyttää jo lupaavalta keskustelukuuntelemisen mittarilta

RESONAATTORIPUTKI ILMASSA JA VEDESSÄ

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ääntöväylän vastuksenlisääminen vaikuttaa kurkunpään ääntöväylään (putki äänihuulista kurkunpään eteisontelon ulostuloaukkoon) ja äänihuulikontaktiin. Ääntöväylän vastusta lisättiin resonaattoriputken avulla.             Seitsemän naispuhujaa, joista neljä oli putkiääntöön harjaantuneempiakuin muut kolme, tuotti saman uloshengityksen aikana ensin vokaalia ja sitten ääntöä resonaattoriputkeen (pituus 27 cm, Ø 9 mm), jonka toinen pää oli ilmassa. Seuraavaksi he tuottivat vokaaliääntöä, jota seurasi ääntö putkeen, jonka toinen pää oli 2 cm:n syvyydessä vesimukissa. Näytteistä tallennettiin nasofiberoskopiavideo ja elektroglottografisignaali (EGG-signaali). Videon pysäytyskuvista mitattiin kurkunpään ääntöväylän suuaukon pinta-ala, rajoina kurkunkansi, kurkunkansipoimut, kannurustot ja sarvirustot. EGG:stä mitattiin äänihuulten suhteellinen kontaktiaika, contact quotient (CQ).Ilmaan tehdyn resonaattoriputkiäännön aikana kurkunpään ääntöväyläkaventui keskimäärin 21 % ja veteen tehdyn aikana 65 % verrattunavokaaliääntöön. CQ kasvoi useimmilla sekä ilmaan että veteen tehdyssäputkiäännössä.Ääntöväylän vastuksen lisääminen putkeen ääntämällä näyttää saavanaikaan kurkunpään ääntöväylän kaventumisen ja lisäävän äänihuultenkontaktia. Kaventuminen on voimakkaampaa, kun ääntöväylän vastustalisätään veteen ääntämällä. Kun harjoituksen tekijällä on kokemustaresonaattoriputken käytöstä, ääntöväylä kaventuu enemmän.Avainsanat: kurkunpään ääntöväylän kaventuma, vesivastusterapia,ääniharjoitukset, äänihuulten kontaktiaika, ääniterapiaKeywords: epilaryngeal narrowing, vocal fold contact, voice training and therapy, water resistance therap

Opettajien ääneen liittyvä työhyvinvointi ja äänikoulutuksen vaikutukset

Ääni on opettajan tärkein työväline. Opettajan ammatissa on suuret vaatimukset äänelliselle osaamiselle; etenkin äänen kestokyvylle, kantavuudelle ja äänenkäytön viestinnälliselle toimivuudelle. Keskeiset opettajien äänen kestämistä uhkaavat ääniriskitekijät ovat suuri äänenkäyttömäärä ja tarve käyttää voimakasta ääntä esimerkiksi taustamelun, suurten tilojen tai huonon akustiikan vuoksi. Viestinnän näkökulmasta opettajan ääniongelmat tai puutteellinen äänenkäyttö voivat vaikuttaa heikentävästi oppilaiden kuunteluun ja sitä kautta myös oppimistuloksiin. Opettajien itsensä ja koulujärjestelmän kannalta mahdolliset ääniongelmat voivat aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä, sosiaalisia tai taloudellisia seuraamuksia, ammatillisen itsetunnon tai sosiaalisten suhteiden ongelmista toistuviin sairaslomiin tai ammatinvaihtotarpeeseen. Siksi on tarpeen tutkia opettajien ääneen liittyvää työhyvinvointia sekä sitä, miten opettajien optimaalista äänenkäyttöä voitaisiin parhaiten edistää esimerkiksi erilaisten koulutusmenetelmien avulla. Väitöskirjan tavoitteena oli selvittää opettajien ääneen liittyvää työhyvinvointia sekä äänikoulutuksen vaikutuksia siihen. Tarkastelukohteina olivat opettajien itsensä arvioimat äänivoimavarat ja -ongelmat sekä työympäristön riskit, kliinisesti arvioitu ääniterveys, itsearviointien ja asiantuntija-arviointien yhtäpitävyys, äänenlaadun ja äänen väsymisen yhteys. Lisäksi tutkittiin äänikoulutuksen määrää opettajien koulutus- ja työuran aikana ja lyhyt- tai pitkäkestoisen tai puuttuvan äänikoulutuksen yhteyksiä äänioireiden esiintyvyyteen sekä kahden erityyppisen äänikoulutusmenetelmän (äänihygienialuento vs. ääniharjoitukset) vaikutuksia opettajien ääneen. Näitä tutkittiin itsearvioinnein, akustisin mittauksin, kuunteluarvioinnein sekä kliinis-instrumentaalisesti. Lähes kaikki opettajat kertoivat kokeneensa jotain ääniongelmia. Kuitenkin näiden ohessa raportoitiin samanaikaisesti myös ääneen liittyvää työhyvinvointia, sillä valtaosa opettajista arvioi omat äänelliset voimavaransa (äänenlaadun, kestokyvyn ja kantavuuden) varsin tavallisiksi. Foniatri totesi 12 prosentilla opettajista orgaanisia muutoksia kurkunpäässä. Tämä voi merkitä sitä, että tavallisen työssä olevan, terveeksi oletetun opettajajoukon keskuudessa varsin monella saattaa olla kehittymässä muutoksia äänihuuliin. Siksi työterveysjärjestelmään olisi tarpeen saada entistä systemaattisempia opettajien ääniseulontatutkimuksia, jotta ääniongelmat löydettäisiin jo varhaisvaiheessa, jolloin niiden pahenemisen estäminen ja hoito on todennäköisesti helpompaa. Noin puolet opettajista luokiteltiin ääneltään täysin terveiksi. Terveet opettajat raportoivat äänioireita lähes yhtäläisesti kuin kliinisesti sairaiksi luokitellutkin. Tämä saattaa merkitä sitä, että kyky havainnoida omaa ääntä tarkasti on voinut osaltaan auttaa ääniterveyden ylläpidossa ja ääniongelmien ehkäisyssä. Työpäivänaikainen kuormitus tuotti sellaisia akustisia muutoksia, jotka viittaavat lihasaktiviteetin lisääntymiseen sekä työpäivänaikaisia äänenväsymistuntemuksia. Äänen väsymistä esiintyi sekä terveillä että melko terveillä, eikä pelkästään niillä joilla oli orgaanisia kurkunpäämuutoksia. Pitkäkestoisessa äänityössä siis tervekin äänentuottamismekanismi väsyy. Tällöin äänen kuormituksesta palautumisen keinojen hallinta voi olla ensiarvoisen tärkeää. Opettajat arvioivat haitallisimmiksi työympäristötekijöiksi puutteellisen ilman laadun, taustamelun ja kiireen. Opettajista 2/3 ei ollut saanut lainkaan äänikoulutusta opettajankoulutuksensa tai työuransa aikana. Näin ollen suurin osa tässä äänellisesti hyvin vaativassa ammatissa työskentelevistä toimii pelkän intuitionsa varassa tämän keskeisen työvälineensä hallinnassa. Äänikoulutuksen määrän ja äänioireiden esiintyvyyden yhteyksistä todettiin, että vasta pitkäkestoinen äänikoulutus vähensi äänioireiden esiintyvyyttä. Lyhytkoulutus lisäsi tietoisuutta oman äänen voinnista, mikä sinänsä voi myös edistää äänen suojelua. Eri koulutusmenetelmien vertailussa molemmat koulutusryhmät (äänihygienialuento- ja ääniharjoitusryhmät) raportoivat äänitietämyksensä lisääntyneen, mutta vain ääniharjoitukset lisäsivät äänenkäyttöön liittyviä voimavaroja eli kestävyyttä, kantavuutta ja äänenlaatua. Tulokset osoittivat, että yhdistetyn äänihygienialuennon & ääniharjoitusten jälkeen ääneen liittyvä työhyvinvointi lisääntyi selvemmin kuin pelkän äänihygieniakoulutuksen jälkeen. Nämä tutkimustulokset tarjoavat uutta tietoa kulloisenkin koulutustehtävän kannalta tehokkaimpien koulutusmenetelmien valintaan äänenkäyttökoulutuksessa. Tämä tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia siitä, että kouluissa on tärkeää panostaa kaikkien opettajan ääntä kuormittavien riskitekijöiden minimointiin: ilmanlaadun ja huoneakustiikan parantamiseen, melun vähentämiseen, äänenvahvistimien tarjoamiseen niitä tarvitseville, työasentojen ergonomiaohjaukseen, kiireen hallintaan ja ylisuurten ryhmäkokojen pienentämiseen. Opettajan ääntä voisivat säästää myös erilaiset opetusmenetelmävalinnat ja opetusviestintästrategiat esimerkiksi työrauhan luomiseen ja ylläpitoon. Työympäristön ja itse työn järjestelyjen lisäksi ylikuormittumisen estossa on tärkeää myös se, että opettajat itse oppivat tunnistamaan oman äänensä yksilölliset ylikuormitusrajat ja välttämään niiden ylittämistä sekä huolehtimaan äänen palautumisesta, ottamaan väsymyksen merkit merkkeinä palautumistarpeesta ja aktiivisesti järjestämään lepohetkiä niin työpäivän, työviikon kuin lukukaudenkin mittaan, silloin kun ääntä väsyttää. Jatkossa olisi hyvä ääniterveysnäkökulman lisäksi tutkia myös opettajan äänen viestinnällistä toimivuutta ja oppilaiden kuulijanäkökulmaa, sillä opetusviestinnän tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden kannalta olisi tärkeää selvittää, millainen opettajan äänenkäyttö parhaiten auttaisi kuuntelua niin, ettei kuulija joutuisi sitomaan liikaa kuuntelukapasiteetistaan pelkkään vastaanottoon, vaan tilaa jäisi enemmän sanoman tulkinnalle, ymmärtämiselle, omaksumiselle ja mieleen painamiselle. Hyvin toimiva ääni myös varmistaisi opettajien viestijätyytyväisyyttä ja ääneen liittyvää ammatillista toimintakykyisyyttä.The aim of this PhD-thesis was to investigate vocal well-being in teachers and effects of voice education on that. Four studies were carried out about teachers´ self-evaluations of their vocal capabilities and voice problems (I-IV), risk factors from working conditions (I), vocal health according to clinical examination (I-II), correlations between self-evaluations and expert-evaluations (I) and relation of vocal fatigue and the type of voice production (II). Study III investigated the amount of voice training teachers received in Finland and compared the incidence of vocal symptoms among teachers with shorter, longer or no vocal education. Study IV compared the effects of two methods of voice education, voice training and voice hygiene lecture, on self-evaluated, acoustic and perceptual changes during a working day at the beginning and at the end of the term, before and after the intervention. The subjects in Study III were 124 primary, secondary and upper secondary school teachers (91 female and 33 male) and in Studies I, II and IV 90 (78, 79 and 60 respectively) female primary school teachers. At the beginning of the project the participants filled in a questionnaire on the internet (Questionnaire 1) and went through a phoniatric examination performed by an experienced phoniatrician. In Study I the participants also filled in a Voice Activity and Participation Profile questionnaire (VAPP) to measure possible differences in participants vocal well-being. A text reading sample and a prolonged phonation were recorded before and after a working day and self-evaluations about the voice use were completed. In Study IV this was repeated at the end of the term. After the first preintervention recordings, all teachers attended a theoretical three-hour voice hygiene lecture, after which a randomly assigned group of 30 teachers participated in five voice training lessons held during the term. Acoustic measures (II and IV) and perceptual evaluations (IV) were carried out about the recordings before and after the intervention. The results showed that in the Tampere project (N=90) 12 % of the subjects had organic laryngeal changes, 39 % had mild changes and 49 % were found to be healthy. These findings did not correlate with self-evaluation of voice, vocal symptoms or voice-related quality of life. Teaching experience or teaching hours per week did not correlate with laryngeal findings or symptoms. Most teachers evaluated their vocal capabilities as normal . Nevertheless, one third of them reported two or more weekly symptoms. Unsatisfactory air quality, background noise and stressful working conditions were seen as most harmful environmental factors. The differences found in the acoustic parameters after a vocally loading working day at the beginning of the term were higher F0, SPL and alpha ratio values and lower jitter and shimmer values. More tiredness of throat was also reported. These changes seem to reflect increased muscle activity as a consequence of vocal loading. The study about the amount of voice training received during the years of teaching showed that 63% of the teachers had received no voice education at all, 15 % had received short-term and 22 % longer-term education. The incidence of symptoms was lowest in teachers with long-term training and highest in teachers with short-term training, which may mean that longer-term voice education helps to make the voice use better whereas short-term education may lead to increased awareness of vocal symptoms, which can be helpful in voice protection. The differences in the effects of the voice hygiene lecture (VHL) and voice training (VT) were increased F0 and difficulty of phonation (the VHL group) and decreased perturbation, increased alpha-ratio, easier phonation and improved perceptual voice quality (the VT group). Both groups self-reported an increase in voice care knowledge, but increased endurance, audibility and voice quality were found only after the VT intervention. These results seem to indicate that combined voice hygiene education and voice training improved vocal well-being more than only voice hygiene education

Opettajien ääneen liittyvä työhyvinvointi ja äänikoulutuksen vaikutukset

Ääni on opettajan tärkein työväline. Opettajan ammatissa on suuret vaatimukset äänelliselle osaamiselle; etenkin äänen kestokyvylle, kantavuudelle ja äänenkäytön viestinnälliselle toimivuudelle. Keskeiset opettajien äänen kestämistä uhkaavat ääniriskitekijät ovat suuri äänenkäyttömäärä ja tarve käyttää voimakasta ääntä esimerkiksi taustamelun, suurten tilojen tai huonon akustiikan vuoksi. Viestinnän näkökulmasta opettajan ääniongelmat tai puutteellinen äänenkäyttö voivat vaikuttaa heikentävästi oppilaiden kuunteluun ja sitä kautta myös oppimistuloksiin. Opettajien itsensä ja koulujärjestelmän kannalta mahdolliset ääniongelmat voivat aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä, sosiaalisia tai taloudellisia seuraamuksia, ammatillisen itsetunnon tai sosiaalisten suhteiden ongelmista toistuviin sairaslomiin tai ammatinvaihtotarpeeseen. Siksi on tarpeen tutkia opettajien ääneen liittyvää työhyvinvointia sekä sitä, miten opettajien optimaalista äänenkäyttöä voitaisiin parhaiten edistää esimerkiksi erilaisten koulutusmenetelmien avulla. Väitöskirjan tavoitteena oli selvittää opettajien ääneen liittyvää työhyvinvointia sekä äänikoulutuksen vaikutuksia siihen. Tarkastelukohteina olivat opettajien itsensä arvioimat äänivoimavarat ja -ongelmat sekä työympäristön riskit, kliinisesti arvioitu ääniterveys, itsearviointien ja asiantuntija-arviointien yhtäpitävyys, äänenlaadun ja äänen väsymisen yhteys. Lisäksi tutkittiin äänikoulutuksen määrää opettajien koulutus- ja työuran aikana ja lyhyt- tai pitkäkestoisen tai puuttuvan äänikoulutuksen yhteyksiä äänioireiden esiintyvyyteen sekä kahden erityyppisen äänikoulutusmenetelmän (äänihygienialuento vs. ääniharjoitukset) vaikutuksia opettajien ääneen. Näitä tutkittiin itsearvioinnein, akustisin mittauksin, kuunteluarvioinnein sekä kliinis-instrumentaalisesti. Lähes kaikki opettajat kertoivat kokeneensa jotain ääniongelmia. Kuitenkin näiden ohessa raportoitiin samanaikaisesti myös ääneen liittyvää työhyvinvointia, sillä valtaosa opettajista arvioi omat äänelliset voimavaransa (äänenlaadun, kestokyvyn ja kantavuuden) varsin tavallisiksi. Foniatri totesi 12 prosentilla opettajista orgaanisia muutoksia kurkunpäässä. Tämä voi merkitä sitä, että tavallisen työssä olevan, terveeksi oletetun opettajajoukon keskuudessa varsin monella saattaa olla kehittymässä muutoksia äänihuuliin. Siksi työterveysjärjestelmään olisi tarpeen saada entistä systemaattisempia opettajien ääniseulontatutkimuksia, jotta ääniongelmat löydettäisiin jo varhaisvaiheessa, jolloin niiden pahenemisen estäminen ja hoito on todennäköisesti helpompaa. Noin puolet opettajista luokiteltiin ääneltään täysin terveiksi. Terveet opettajat raportoivat äänioireita lähes yhtäläisesti kuin kliinisesti sairaiksi luokitellutkin. Tämä saattaa merkitä sitä, että kyky havainnoida omaa ääntä tarkasti on voinut osaltaan auttaa ääniterveyden ylläpidossa ja ääniongelmien ehkäisyssä. Työpäivänaikainen kuormitus tuotti sellaisia akustisia muutoksia, jotka viittaavat lihasaktiviteetin lisääntymiseen sekä työpäivänaikaisia äänenväsymistuntemuksia. Äänen väsymistä esiintyi sekä terveillä että melko terveillä, eikä pelkästään niillä joilla oli orgaanisia kurkunpäämuutoksia. Pitkäkestoisessa äänityössä siis tervekin äänentuottamismekanismi väsyy. Tällöin äänen kuormituksesta palautumisen keinojen hallinta voi olla ensiarvoisen tärkeää. Opettajat arvioivat haitallisimmiksi työympäristötekijöiksi puutteellisen ilman laadun, taustamelun ja kiireen. Opettajista 2/3 ei ollut saanut lainkaan äänikoulutusta opettajankoulutuksensa tai työuransa aikana. Näin ollen suurin osa tässä äänellisesti hyvin vaativassa ammatissa työskentelevistä toimii pelkän intuitionsa varassa tämän keskeisen työvälineensä hallinnassa. Äänikoulutuksen määrän ja äänioireiden esiintyvyyden yhteyksistä todettiin, että vasta pitkäkestoinen äänikoulutus vähensi äänioireiden esiintyvyyttä. Lyhytkoulutus lisäsi tietoisuutta oman äänen voinnista, mikä sinänsä voi myös edistää äänen suojelua. Eri koulutusmenetelmien vertailussa molemmat koulutusryhmät (äänihygienialuento- ja ääniharjoitusryhmät) raportoivat äänitietämyksensä lisääntyneen, mutta vain ääniharjoitukset lisäsivät äänenkäyttöön liittyviä voimavaroja eli kestävyyttä, kantavuutta ja äänenlaatua. Tulokset osoittivat, että yhdistetyn äänihygienialuennon & ääniharjoitusten jälkeen ääneen liittyvä työhyvinvointi lisääntyi selvemmin kuin pelkän äänihygieniakoulutuksen jälkeen. Nämä tutkimustulokset tarjoavat uutta tietoa kulloisenkin koulutustehtävän kannalta tehokkaimpien koulutusmenetelmien valintaan äänenkäyttökoulutuksessa. Tämä tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia siitä, että kouluissa on tärkeää panostaa kaikkien opettajan ääntä kuormittavien riskitekijöiden minimointiin: ilmanlaadun ja huoneakustiikan parantamiseen, melun vähentämiseen, äänenvahvistimien tarjoamiseen niitä tarvitseville, työasentojen ergonomiaohjaukseen, kiireen hallintaan ja ylisuurten ryhmäkokojen pienentämiseen. Opettajan ääntä voisivat säästää myös erilaiset opetusmenetelmävalinnat ja opetusviestintästrategiat esimerkiksi työrauhan luomiseen ja ylläpitoon. Työympäristön ja itse työn järjestelyjen lisäksi ylikuormittumisen estossa on tärkeää myös se, että opettajat itse oppivat tunnistamaan oman äänensä yksilölliset ylikuormitusrajat ja välttämään niiden ylittämistä sekä huolehtimaan äänen palautumisesta, ottamaan väsymyksen merkit merkkeinä palautumistarpeesta ja aktiivisesti järjestämään lepohetkiä niin työpäivän, työviikon kuin lukukaudenkin mittaan, silloin kun ääntä väsyttää. Jatkossa olisi hyvä ääniterveysnäkökulman lisäksi tutkia myös opettajan äänen viestinnällistä toimivuutta ja oppilaiden kuulijanäkökulmaa, sillä opetusviestinnän tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden kannalta olisi tärkeää selvittää, millainen opettajan äänenkäyttö parhaiten auttaisi kuuntelua niin, ettei kuulija joutuisi sitomaan liikaa kuuntelukapasiteetistaan pelkkään vastaanottoon, vaan tilaa jäisi enemmän sanoman tulkinnalle, ymmärtämiselle, omaksumiselle ja mieleen painamiselle. Hyvin toimiva ääni myös varmistaisi opettajien viestijätyytyväisyyttä ja ääneen liittyvää ammatillista toimintakykyisyyttä.The aim of this PhD-thesis was to investigate vocal well-being in teachers and effects of voice education on that. Four studies were carried out about teachers´ self-evaluations of their vocal capabilities and voice problems (I-IV), risk factors from working conditions (I), vocal health according to clinical examination (I-II), correlations between self-evaluations and expert-evaluations (I) and relation of vocal fatigue and the type of voice production (II). Study III investigated the amount of voice training teachers received in Finland and compared the incidence of vocal symptoms among teachers with shorter, longer or no vocal education. Study IV compared the effects of two methods of voice education, voice training and voice hygiene lecture, on self-evaluated, acoustic and perceptual changes during a working day at the beginning and at the end of the term, before and after the intervention. The subjects in Study III were 124 primary, secondary and upper secondary school teachers (91 female and 33 male) and in Studies I, II and IV 90 (78, 79 and 60 respectively) female primary school teachers. At the beginning of the project the participants filled in a questionnaire on the internet (Questionnaire 1) and went through a phoniatric examination performed by an experienced phoniatrician. In Study I the participants also filled in a Voice Activity and Participation Profile questionnaire (VAPP) to measure possible differences in participants vocal well-being. A text reading sample and a prolonged phonation were recorded before and after a working day and self-evaluations about the voice use were completed. In Study IV this was repeated at the end of the term. After the first preintervention recordings, all teachers attended a theoretical three-hour voice hygiene lecture, after which a randomly assigned group of 30 teachers participated in five voice training lessons held during the term. Acoustic measures (II and IV) and perceptual evaluations (IV) were carried out about the recordings before and after the intervention. The results showed that in the Tampere project (N=90) 12 % of the subjects had organic laryngeal changes, 39 % had mild changes and 49 % were found to be healthy. These findings did not correlate with self-evaluation of voice, vocal symptoms or voice-related quality of life. Teaching experience or teaching hours per week did not correlate with laryngeal findings or symptoms. Most teachers evaluated their vocal capabilities as normal . Nevertheless, one third of them reported two or more weekly symptoms. Unsatisfactory air quality, background noise and stressful working conditions were seen as most harmful environmental factors. The differences found in the acoustic parameters after a vocally loading working day at the beginning of the term were higher F0, SPL and alpha ratio values and lower jitter and shimmer values. More tiredness of throat was also reported. These changes seem to reflect increased muscle activity as a consequence of vocal loading. The study about the amount of voice training received during the years of teaching showed that 63% of the teachers had received no voice education at all, 15 % had received short-term and 22 % longer-term education. The incidence of symptoms was lowest in teachers with long-term training and highest in teachers with short-term training, which may mean that longer-term voice education helps to make the voice use better whereas short-term education may lead to increased awareness of vocal symptoms, which can be helpful in voice protection. The differences in the effects of the voice hygiene lecture (VHL) and voice training (VT) were increased F0 and difficulty of phonation (the VHL group) and decreased perturbation, increased alpha-ratio, easier phonation and improved perceptual voice quality (the VT group). Both groups self-reported an increase in voice care knowledge, but increased endurance, audibility and voice quality were found only after the VT intervention. These results seem to indicate that combined voice hygiene education and voice training improved vocal well-being more than only voice hygiene education